oikeudenkäynneissä sekä erilai-
sissa muistitiedon keräyksissä.
Teloittajien elämäkertakuvaukset
ovat aika hyytävää luettavaa.
tuotiin esille jo ensimmäisissä
julkaistuissa sosialidemokraatti-
sissa lehdissä loppukeväällä ja
varsinkin syksyllä 1918. Eduskun-
nassa käytiin keväällä 1919 laaja
keskustelu sosialidemokraattien
aiheesta tekemästä välikysymyk-
sestä.
syyllistyneiden nimiä. Valkoisen
terrorin tuomitsemisella puolue
myös yhdisti omia joukkojaan,
kuten Roselius kiintoisasti kuvaa.
ole mahdollista tehdä pelkästään
asian laajuuden takia. Kysymys ei
ollut vain yksittäisistä ja mielen-
vikaisista intoilijoista. Tällaisiakin
oli, kuten kirjan esimerkit osoit-
tavat. Kosto, viha, aatteelliset tai
yleiset vaikuttimet, tilanteen ai-
heuttama kiihko ja omaksuttu
käytäntö sanelivat toimintaa. Jot-
kut väkivallanteot olivat niin rank-
Kansan Arkisto.
sivat.
luissa kaatuneiksi huomattavasti
runsaammin kuin valkoisia. Seli-
tystä löytyy ainakin 1930-luvulla
kootuista valkoisten rintama-
miesten haastatteluista. Niissä
moni kertoi avoimesti kuinka
vangiksi saadut muitta mutkitta
tapettiin: "Mitä me vangeilla teh-
dään?"
tutkija, Helsinki